Loppu on tullut. Lempielokuvastani on...

kirja, jota ei ole suomennettu. Noin. Kaikki on ohi. Ei ole enää valoa. Olen onneton. Elämäni on ohi.
   Lempielokuvani on  I am number 4, joka on tehty kirjan perusteella. EIKÄ SITÄ KIRJAA OLE SUOMENNETTU! Tämä on OIKEASTI harmi, sillä elokuva on mahtava ja rakastan hahmoja elokuvassa. :( Olen niiiiiin pettynyt. Osaisiko joku sanoa, mistä löytäisin lisää juttua?

Suunta löydetty! Nyt tiedän mihin olen menossa lapsesta. (Mitä?)

Okei, jonkin aikaa sitten kirjoitin siitä, miten vaikeaa on löytää oma tyyli. Pidän sellaisestä.. Jännästä tyylistä. I am number 4 leffassa on rooli, nimeltä Sarah, (Dianna Agron.) joka pukeutuu ihanasti. <3 siis todella ihanasti. Sellainen tyttömäinen, muttei kuitenkaa lapsellinen:



Mutta sitten rakastan sellaista Taylor Momsen tyylistä. Tai, joistakin hänen vaatteistaan, en kaikista.
   Mutta, olen nyt päättänyt asian antaa mennä omia polkujaan. Löysin tänään kivoja vaatteita jotka sopivat molempiin tyyleihin. Ihana kaulaliini joka on lähellä Sarahin tyyliä, mutta on silti minun näköinen. Upea mekko, joka on tumma, niin kuin Momsen. kiva neule... Ehkä onnistun yhdistämään nuo kaksi tyyliä?

Filmikamera. Vanhaa filosofiaa vai persoonallista?

Okei, ostin filmikameran.

 OU jee. Minusta se on MAHTAVA! Se maksoi 1€ (Ai kauhee mikä hinta! ;) ) minkä takia sen halusinkin. Minulla oli pienenä filmikamera j se oli mukanani kaikki alla.

Olen käyttänyt siskoni kameraa jonka takia oma (mutta kallis) kamera on kiva.  Ja mielestäni filmikamerassa on sitä... Jotakin. Ajatus antiikkisesta kamerasta on persoonallinen ja mahtava.

Olen jo nyt ihan rakastunut kameraani. Ihanaa! Mutta kallista minun budjettiini. Filmi maksaa... Sitten se, että niistä saa sen kuvan, sekin maksaa...

 No, pappa betalar! Kirjoitetaanko se muuten noin?

 

Tuossa se on. Laatu on huono, mutta mitä väliä? OU JEE!!!