lauantai 20. lokakuuta 2012
Vain sellaisia yksinkertaisia asioita joista pidän.
Mietin tänään elämää. Mietiskelin koko päivän ( mietin nykyään niin paljon, että olisin otollinen nunna ) ja päädyin yksinkertaiseen tulokseen.
Elämä on yhtä tyhjän päiväistä hyppelehdintää. Olet nuori, et olekkaan. yrität, et yritäkkään. Rakastat, et rakasta, naurat kunnes itket, itket kunnes naurat.
Elämä on yhtä vuoristorataa, paskaa ja kukkia. Synkkiä pilviä, kukka pilviä.
Välillä tuo vuoristorata on oikeatsi rankkaa. On inhottavvaa olla maanantaina onnellinen, tiistaina itkeä koko päivän. Mielialan vaihtelu on inhottavaa, samoin myös onnen ja elämän laadun vaihtelu. Kuten, juuri nyt olen suuttunut tutulleni, kun juuri kaksi tuntia nauroimme mahat kippurassa. Kiva.
Eikö olisi vain helpompaa valita olotila ja elää siinä loppuelämän. Olla vaikkapa... Koko loppuelämän onnellinen? Tai hyvällä tuulella?
Mutta eihän se voi olla niin. Sillä, elämä kasvattaa. kun olet viikolla 37 surullinen, mutta seuraavalla kerralla kun olet iloinen, nautit siitä enemmän kuin jatkuvasta ilosta.
Elämään kuuluu suru, murhe ja epätoivo. Ajan myötä ne unohtuvat ja taas palaavat. elämä on ihanaa. Kaikkialla on todisteita siitä.
Olin tänään pihalla Lellan, pikkusiskoni kanssa. Lella on koko elämäni, tekisin MITÄ vain hänen vuokseen. Olimme pihalla ja ajattelin viedä Lellan puistoon. Kysyin äidiltäni voimmeko soittaa Lellan BFF:n äidille ja kysyä heitä puistoon. Kun käännyin ympäri, näin kuinka he tulivat kadulla meitä päin. Siskoni oli NIIIIIIIN onnellinen, että hänen onnensa teki minustakin onnellisen. Tai, tänään, toinen pikkusiskoni tarjosi minulle karkkejaan. Olin todella iloinen, sillä siskoni harvoin jakaa karkkejaan....
Tässä alla, on muutama kuva joka saa minut AINA hymyilemään....
perjantai 19. lokakuuta 2012
Yhdistävätkö riidat?
Olen aika... Noh, helposti suuttuva, koston haluinen ja kaunaa kantava. Oikeasti. Saatan suutua IHAN MISTÄ VAIN ja saatan murehtia kyseistä asiaa monta vuotta. Muistan vieläkin yhden pikku kiistan jonka kävin ystäväni kanssa. Kirjoitin siitä päiväkirjaani ja kirjoitin hänestä kolem aukeamaa sontaa. Sillä lailla. Hyvä Q-Ash.
Jostakusta pitkä vihaisuus neurettavista asioista ja pienistä jutuista suuttuminen voi olla hauskaa, mutta hauskaa se EI ole. ihan oikeasti. Se on joskus erittäin inhottavaa. Vielä inhottavampaa on se, jos ei osaa näyttää tunteitaan. On todella vaikeaa käydä pienetkin riidat läpi jos suuttumusta ei osaa ilmaista. TAI jos sen ilamisee, toinen osapuoli nauraa. Se se vasta hankalaa onkin.
Mutta, nyt syksyllä, minulla on ollut oikea sotatanner suhteissani. Olen haastanut riita kaikkiean kanssa, mistä vain. Sinänsä se on ollut vapauttavaa. Minusta tuntuu, että kun pian sovimme yhden parhaan ystäväni kanssa pikku riitamme, ilmapiiri tuulettuu. Ehkä väleistämme tulee vahvemmat?
Mutta, kun olen lähiaikoina riidellyt niin paljon... Olen periaatteessa melkein tuhonnut pari suhdettani (paino sanalla MELKEIN) mutta samalla minusta tuntuu, että olen rakentanut pari suhdetta. Esimerkiksi Melodie, Jackie ja B.L.U.E. He kolme ovta parhaita ystävyksiä ja tekevät suurinpiirtein kaiken yhdessä. Sinänsä on kiva huomata, että he ovat niin läheisiä (hassua, he ovat kohtuullisen erilaisia) mutta sinänsä se on harmi, sillä heihin on vaikea luoda kontaktia. He ovat niin läheisiä, etteivät aina ota muita niin hyvin huomioon.
Mutta, nyt kun olen riidellyt, olen tavallaan, sanattomasti tukeutunut heihin. Olen oppinut tuntemaan heitä ja huomannut miten MAHTAVIA ja KUMMALLISIA hekin ovat. Rakastan heitä!
Tosin, minulla ja heillä on aika erilainen huumorintaju, mutta, eipä se ole menoa haitannut.
En väitä, että olisin onnistunut hivuttautumaan heidän omaan pikku jengiin (periaatteessa he ovat HT:n sivuporukka. Osa HT:eetä, mutta hieman "eristyksessä") mutta tunnen heitä nyt paremmin.
Ja, olen jopa riidellyt B.L.U.E.n kanssa. Meillä oli pientä kismaa. Sinänsä kiva, sillä opin hänestä taas lisää. <3.
Mutta, mielestäni, kun ihmiset riitelevät he saattavat siinä samalla luoda uusia suhteita. HUOMATTU ON!
- Q-Ash
Ps. B.L.U.E: ILMOITA HETI JOS LOUKKASIN!!!!
Jostakusta pitkä vihaisuus neurettavista asioista ja pienistä jutuista suuttuminen voi olla hauskaa, mutta hauskaa se EI ole. ihan oikeasti. Se on joskus erittäin inhottavaa. Vielä inhottavampaa on se, jos ei osaa näyttää tunteitaan. On todella vaikeaa käydä pienetkin riidat läpi jos suuttumusta ei osaa ilmaista. TAI jos sen ilamisee, toinen osapuoli nauraa. Se se vasta hankalaa onkin.
Mutta, nyt syksyllä, minulla on ollut oikea sotatanner suhteissani. Olen haastanut riita kaikkiean kanssa, mistä vain. Sinänsä se on ollut vapauttavaa. Minusta tuntuu, että kun pian sovimme yhden parhaan ystäväni kanssa pikku riitamme, ilmapiiri tuulettuu. Ehkä väleistämme tulee vahvemmat?
Mutta, kun olen lähiaikoina riidellyt niin paljon... Olen periaatteessa melkein tuhonnut pari suhdettani (paino sanalla MELKEIN) mutta samalla minusta tuntuu, että olen rakentanut pari suhdetta. Esimerkiksi Melodie, Jackie ja B.L.U.E. He kolme ovta parhaita ystävyksiä ja tekevät suurinpiirtein kaiken yhdessä. Sinänsä on kiva huomata, että he ovat niin läheisiä (hassua, he ovat kohtuullisen erilaisia) mutta sinänsä se on harmi, sillä heihin on vaikea luoda kontaktia. He ovat niin läheisiä, etteivät aina ota muita niin hyvin huomioon.
Mutta, nyt kun olen riidellyt, olen tavallaan, sanattomasti tukeutunut heihin. Olen oppinut tuntemaan heitä ja huomannut miten MAHTAVIA ja KUMMALLISIA hekin ovat. Rakastan heitä!
Tosin, minulla ja heillä on aika erilainen huumorintaju, mutta, eipä se ole menoa haitannut.
En väitä, että olisin onnistunut hivuttautumaan heidän omaan pikku jengiin (periaatteessa he ovat HT:n sivuporukka. Osa HT:eetä, mutta hieman "eristyksessä") mutta tunnen heitä nyt paremmin.
Ja, olen jopa riidellyt B.L.U.E.n kanssa. Meillä oli pientä kismaa. Sinänsä kiva, sillä opin hänestä taas lisää. <3.
Mutta, mielestäni, kun ihmiset riitelevät he saattavat siinä samalla luoda uusia suhteita. HUOMATTU ON!
- Q-Ash
Ps. B.L.U.E: ILMOITA HETI JOS LOUKKASIN!!!!
torstai 18. lokakuuta 2012
Tulevana kesänä Italiaan? ÄLÄ VIITSI!
Okei, käyn Italiassa isäni ja pikkusiskoni kanssa. Minulla on siellä sukua, jota rakastan yli kaiken. He ovat ihani ja niin... Italialaisia... Italiassa tunnen olevani niin elossa, niin... Oma itseni. Minun ei tarvitse esittää mitään.
Täällä, Suomessa, minun on vaikea olla oma itseni. Aina, kun olen täynnä elämäniloa, energiaa, naurua, lämpöä ja rakkautta, ihmiset katsovat minua kieroon. Se on yksi niistä monista syistä miksi minusta on tullut niin.... Kylmä. Kova.
Kaipaan Italiaan ja siellä asuvia sukulaisiani.
Alice, minun sydän on pöydälle sinulle.
Täällä, Suomessa, minun on vaikea olla oma itseni. Aina, kun olen täynnä elämäniloa, energiaa, naurua, lämpöä ja rakkautta, ihmiset katsovat minua kieroon. Se on yksi niistä monista syistä miksi minusta on tullut niin.... Kylmä. Kova.
Kaipaan Italiaan ja siellä asuvia sukulaisiani.
Alice, minun sydän on pöydälle sinulle.
265
JIHAAA!!! 265ivun katselua!!!! Vähänkö mahtavaa! Kiitos kaikille kävijöille (etenkin äidilleni joka ei ole huomauttanut MITÄÄN kieliopista jne.) ja super-kiitos Marylle, joka on JOPA KOMMENTOINNUT KIVASTI ei-niin-fiksuja-juttujani. Ei-kiitos yhdelle typerälle tyypille joka trollollooloooolaa! Hah! Odotas kunnes keksi miten pahasti tulen valuttamaan pa*kaa niskaasi!
- Q-Ash
- Q-Ash
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Koulukiusaaminen on oikeasti vakava asia - niin kaikki sanovat, mutta eivät silti tee mitään.
Niin, koulukiusaaminen on nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. sitä tapahtuu kaikkialla, miten vain ja missä vain. On tönimistä ja hakkumista, lyömistä ja syrjintää. Mitä vain ja missä vain.
Aika monet, kuten vaikkapa opettajat, puhuvat asiasta, yrittävät saada oppilaita heräämään miten vakava asia on... Silti, minunkin koulusani aika harva puuttuu. Se on harmi, sillä mielestäni asia on vakava.
Minunkin kaveriporukassani on monia tyyppejä (Enkä näillä tyypeillä tarkoita ketään HT:n jäseniä, vaan niitä joita näen aika harvoin....) jotka eivät koskaan puutu koulukiusaaminseen. Kerran, kun yhtä meidän luokkalaista poikaa kiusattiin, nämä tyypit vain tuijottivat, käänsivät selkänsä ja pyörittelivät silmiään. EI koulukiusaajalle, vaan sille kiusatulle.
Mutta, mielestäni koulukiusaaminen on ERITTÄIN MONIMUTKAINEN ASIA.Pieni haaste phapiirni kavereille. Olin suosittu, itsevaltias - oikea kuningatar, hauskaa seuraa, kiltti ja energinen JA ERITTÄIN ILKEÄ. Kun joku/jokin ei miellyttänyt minua, ei miellyttänyt ketään. Olin tavallaan itsekäs diktaattori joka raaksti ja vihasi, syrji jä syrjäytti. Jos en pitänyt jostakusta, kukaan ei pitänyt hänestä.
Nykyään, kun ajattelin tuota pientä Q-Ashiä minua nolottaa, itkettää, surettaa ja naurattaa samaan aikaan. Sinänsä on hauskaa miten lapsellinen olin. Miten itsekäs, itserakas ja inhottava olin! Kerran, pakotin yhden tytön maistamaan lempiherkkuani, koska en halunut olla ainut joka tykkäsi.... Maksamakkarasta. Tyttö kävi itkemään , mutta painostukseni alaisena söi sen. Loppu tulos oli se, että hän piti siitä. Sinänsä se on hassua, miten typerä olin, mutta sinänsä minua inhottaa, että PAKOTIN hänet ja ITKETIN häntä.
En silloin tiennyt miten ilkeä olin. Mutta onko se puolustus? Voinko sanoa, että on pelotteluni, painostukseni ja diktatuuri-tyylini olivat anteeksiannettavia? En tietenkään aiheuttanut mitään lapsuuden-trauma juttuja, mutta olin ilkeä ja loukkasin monia. Jos joku kohtelisi minua samoin, kuin minä vanhoja kavereitani, en antaisi ihan heti anteeksi. Hyvä niin.
Mutta, tuossa alla on surullinen video koulukiusaamisesta. Tyttö, joka videossa esiintyy ja kertoo elämästään on tietääkseni thenyt itsemurhan. Kiitos kuuluu kiusaajille.
http://www.youtube.com/watch?v=0ocvs5kNDSs&feature=player_embedded
Aika monet, kuten vaikkapa opettajat, puhuvat asiasta, yrittävät saada oppilaita heräämään miten vakava asia on... Silti, minunkin koulusani aika harva puuttuu. Se on harmi, sillä mielestäni asia on vakava.
Minunkin kaveriporukassani on monia tyyppejä (Enkä näillä tyypeillä tarkoita ketään HT:n jäseniä, vaan niitä joita näen aika harvoin....) jotka eivät koskaan puutu koulukiusaaminseen. Kerran, kun yhtä meidän luokkalaista poikaa kiusattiin, nämä tyypit vain tuijottivat, käänsivät selkänsä ja pyörittelivät silmiään. EI koulukiusaajalle, vaan sille kiusatulle.
Mutta, mielestäni koulukiusaaminen on ERITTÄIN MONIMUTKAINEN ASIA.Pieni haaste phapiirni kavereille. Olin suosittu, itsevaltias - oikea kuningatar, hauskaa seuraa, kiltti ja energinen JA ERITTÄIN ILKEÄ. Kun joku/jokin ei miellyttänyt minua, ei miellyttänyt ketään. Olin tavallaan itsekäs diktaattori joka raaksti ja vihasi, syrji jä syrjäytti. Jos en pitänyt jostakusta, kukaan ei pitänyt hänestä.
Nykyään, kun ajattelin tuota pientä Q-Ashiä minua nolottaa, itkettää, surettaa ja naurattaa samaan aikaan. Sinänsä on hauskaa miten lapsellinen olin. Miten itsekäs, itserakas ja inhottava olin! Kerran, pakotin yhden tytön maistamaan lempiherkkuani, koska en halunut olla ainut joka tykkäsi.... Maksamakkarasta. Tyttö kävi itkemään , mutta painostukseni alaisena söi sen. Loppu tulos oli se, että hän piti siitä. Sinänsä se on hassua, miten typerä olin, mutta sinänsä minua inhottaa, että PAKOTIN hänet ja ITKETIN häntä.
En silloin tiennyt miten ilkeä olin. Mutta onko se puolustus? Voinko sanoa, että on pelotteluni, painostukseni ja diktatuuri-tyylini olivat anteeksiannettavia? En tietenkään aiheuttanut mitään lapsuuden-trauma juttuja, mutta olin ilkeä ja loukkasin monia. Jos joku kohtelisi minua samoin, kuin minä vanhoja kavereitani, en antaisi ihan heti anteeksi. Hyvä niin.
Mutta, tuossa alla on surullinen video koulukiusaamisesta. Tyttö, joka videossa esiintyy ja kertoo elämästään on tietääkseni thenyt itsemurhan. Kiitos kuuluu kiusaajille.
http://www.youtube.com/watch?v=0ocvs5kNDSs&feature=player_embedded
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)