Mietin tänään elämää. Mietiskelin koko päivän ( mietin nykyään niin paljon, että olisin otollinen nunna ) ja päädyin yksinkertaiseen tulokseen.
Elämä on yhtä tyhjän päiväistä hyppelehdintää. Olet nuori, et olekkaan. yrität, et yritäkkään. Rakastat, et rakasta, naurat kunnes itket, itket kunnes naurat.
Elämä on yhtä vuoristorataa, paskaa ja kukkia. Synkkiä pilviä, kukka pilviä.
Välillä tuo vuoristorata on oikeatsi rankkaa. On inhottavvaa olla maanantaina onnellinen, tiistaina itkeä koko päivän. Mielialan vaihtelu on inhottavaa, samoin myös onnen ja elämän laadun vaihtelu. Kuten, juuri nyt olen suuttunut tutulleni, kun juuri kaksi tuntia nauroimme mahat kippurassa. Kiva.
Eikö olisi vain helpompaa valita olotila ja elää siinä loppuelämän. Olla vaikkapa... Koko loppuelämän onnellinen? Tai hyvällä tuulella?
Mutta eihän se voi olla niin. Sillä, elämä kasvattaa. kun olet viikolla 37 surullinen, mutta seuraavalla kerralla kun olet iloinen, nautit siitä enemmän kuin jatkuvasta ilosta.
Elämään kuuluu suru, murhe ja epätoivo. Ajan myötä ne unohtuvat ja taas palaavat. elämä on ihanaa. Kaikkialla on todisteita siitä.
Olin tänään pihalla Lellan, pikkusiskoni kanssa. Lella on koko elämäni, tekisin MITÄ vain hänen vuokseen. Olimme pihalla ja ajattelin viedä Lellan puistoon. Kysyin äidiltäni voimmeko soittaa Lellan BFF:n äidille ja kysyä heitä puistoon. Kun käännyin ympäri, näin kuinka he tulivat kadulla meitä päin. Siskoni oli NIIIIIIIN onnellinen, että hänen onnensa teki minustakin onnellisen. Tai, tänään, toinen pikkusiskoni tarjosi minulle karkkejaan. Olin todella iloinen, sillä siskoni harvoin jakaa karkkejaan....
Tässä alla, on muutama kuva joka saa minut AINA hymyilemään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti