Okei, joulu on tulossa! Olen ihan täpinöissäni, en VOI odottaa! MIELETÖNTÄ!! Olen tehnyt joulusoittolistan... Kuuntelen sitä udein. Tässä se nyt on:
Last Christmas - Glee
Last Christmas - Taylor swift
Mistletoe - Justin Bieber
All I want for christmas is you - Glee
Merry Christmas Darling - Glee
We need a little christmas - Glee
Tonttukapina - Justimusfilms
Joululaulu - Justimusfilms
Noin. Minulla ei ole VIÄLÄ kovin paljoa lauluja. En oikein pidä aikuisten laulamista joululauluista ( Gleetä EI lasketa. Eikä Justin Beberiä, ta Taylor Swiftiä) vaan enemmänkin lastenlaulamista.... HYVÄÄÄ JOULUAAAA!
Olen pervo ihminen. Oikeasti. Minua pervompaa saa hakea, kysy vaikka ystäviltäni. Olen pervo, ja pidän siitä. Tosin, monilla ystävilläni on aika usein tukalat paikat kun esittelen "siveitä" kommenttejani... Eilenkin. HHAHHAHHAHHAAA!
Minun mielestäni kommenttini oli hauska, mutta ystävieni mielestä ei. Tai.. En ole varma. Kun sanon jotakin otsikon kaltaista heille he joko tuijottavat minua hetken ihmeissään ja pudistelevat päätään TAI punastuvat. ( Hei muuten, en puhu joka kohdassa niistä ystävistäni joita näen koulussa.. Minulla on ystäviä koulun ulkopuolella... Niin, "ystäviä".) Se on niin hauskaa! On hassu katsoa miten he reagoivat...
Hihihhiihi!
Tajusin ehkä noin kuukausi sitten yhden asian. Minulla ei ole sitä mitä haluan, elikkä parasta ystävää. Olen aina luullut, että pari tyyppiä olisivat minun parhaita ystäviäni, mutta eivät ole. En jaa heidän kanssaa surujani ja murheitani, en vihojani enkä ilojani. Ja eikö sitä ystävyys olekkin? Ilojen ja murheiden jakamista. En tee sellaista. Ei ketään kiinnosta.
Haluan parhaan ystävän. Yhden, ylitse muiden. sellaisen, joka osaa lohduttaa ja kuunnella. Sellaisen, jolle minun ei tarvitsisi sanoa, että "Hei Maiju. Tapan itseni tänään, mitä kuuluu?" vaan hän huomaisi sen. Hän myös huomaisi milloin valehtelen (Valehtelen aina siitä, mitä tunnen. Se on aika rankkaa) ja muistaisi, että olin kaksi päivää sitten Italiassa ja kysyisi mitä puuhailin. Ja toisin päin, tietysti.
Mutta onko sellaista ystävyyttä vain elokuvissa ja kirjoissa? Kumpa ei, sillä tarvitsen sellaista.
Kotikylässäni on yksi Saksasta tullut vaihto-oppilas. Uskon, että meistä voisi tulla TOOOODELLA hyvät ystävät. Puhun hänen kanssaan eglantia ja kaikki tuntuu eglanniksi paljon selkeämmältä ja fiksummalta. Hän on jo nyt minulle tärkeä.
Tunnen kyllä, että olen saamassa lisää ystäviä. Kaikki tulee sujumaan hyvin.
Lähi aikoina on ollut ihan vatun rankkaa. Oikeasti. Mikään ei ole mennyt oikein (paitsi TET) ja glee. Eli WAU! En ole jaksanut kirjoittaa blogia, tehdä läksyjä, lukea kokeisiin.... En edes jaksa kirjoittaa tarinoita!
MITÄ VATTUA? Tälläisinä päivinä toivon, että minulla olisi enemmän ystäviä. Sellaisia, joilla olisi aikaa ja sellaisia joille uskaltaisin puhua kunnolla.
Siis, minulla on ystäviä. Oikein tärkeitä ystäviä, heillä vain ei tunnu olevan aikaa minulle. Haluaisin viettää enemmän aikaa PORUKASSA muttu nyt on ollut niin paljon draamoja, enkä minä jaksa olla AINA SE joka järjestää jotakin. Enkä koskaan ole kutsuttu, joten, jos haluan nähdä ihmisiä, on minun soitettava.
Tosin, nyt lähiaikoina olen tuntunut kyllä lähentyvän muutaman ihmisen kanssa... ( Hei, sopiiko jos en käytä sanaa "ihminen"? EN TYKKÄÄ SIITÄ! Miten olisi UFO?) Esim. B.L.U.E. Eilen, oli mahtavaa, kun hän puhui periaatteessa VAIN minulle. En usko, että kukaan huomasi, (saatikka sitten hän) mutta minä huomasin. Ja oloni oli... Erityinen. Ja juuri sitä haluan. Olla erityinen. Ihan hetken. Tuntea, että joku on kiinnostunut MINUN seureastani ja järjestäisi aikaa MINULLE. Tuntuu, että se olen aina minä, joka kyselee ufojen kuulumisia, (miten meni TET, mitä teit eilen) ja onhan se kivaa, kulla miltä oikea sosiaaline elämä kuulostaa. Mutta en saa siitä itse mitään. Kukaan ei kysy miten meni Nost3n ja Protron keikka tai oliko minulla kivaa Italiassa. Surullista, ja sellainen pahoittaa mieltä.
Eikö ufoja vain kiinnosta? Vai teenkö jotakin väärin?
Viime viikon perjantaina olin erityinen.. Mary pyysi minut Nost3n ja Protron keikalle ja oli ihan vatun hauskaa. Kiitos Mary!
Tiedän kyllä olevana joskus ilekä, harkitsemanton ja itsekäs. Mutta, minullakin on oikeus olla erityinen.
Ehkä joskus olen. Ehkä. toivon niin, sillä en kestä tämän kaltaista loppu elämää.
- Q-Ash
Ps. Tuo kappale on niiin ihana ja sopii täydellisesti minulle. kiitos Birdylle siitä. Kappale on surullinen. Sitten tulee toivo. Sitten sitä epäillään, ja lopulta kaikki murskautuu. Eli, saanko esitellä, MINUN elämäni.
