tiistai 27. marraskuuta 2012

VITTU! Ei kun... Vattu. herkkä tekstiä. (Ei vatuista)

Lähi aikoina on ollut ihan vatun rankkaa. Oikeasti. Mikään ei ole mennyt oikein (paitsi TET) ja glee. Eli WAU! En ole jaksanut kirjoittaa blogia, tehdä läksyjä, lukea kokeisiin.... En edes jaksa kirjoittaa tarinoita!
    MITÄ VATTUA?  Tälläisinä päivinä toivon, että minulla olisi enemmän ystäviä. Sellaisia, joilla olisi aikaa ja sellaisia joille uskaltaisin puhua kunnolla.
   Siis, minulla on ystäviä. Oikein tärkeitä ystäviä, heillä vain ei tunnu olevan aikaa minulle. Haluaisin viettää enemmän aikaa PORUKASSA muttu nyt on ollut niin paljon draamoja, enkä minä jaksa olla AINA SE joka järjestää jotakin. Enkä koskaan ole kutsuttu, joten, jos haluan nähdä ihmisiä, on minun soitettava.
   Tosin, nyt lähiaikoina olen tuntunut kyllä lähentyvän muutaman ihmisen kanssa... ( Hei, sopiiko jos en käytä sanaa "ihminen"? EN TYKKÄÄ SIITÄ! Miten olisi UFO?) Esim. B.L.U.E. Eilen, oli mahtavaa, kun hän puhui periaatteessa VAIN minulle. En usko, että kukaan huomasi, (saatikka sitten hän) mutta minä huomasin. Ja oloni oli... Erityinen. Ja juuri sitä haluan. Olla erityinen. Ihan hetken. Tuntea, että joku on kiinnostunut MINUN seureastani ja järjestäisi aikaa MINULLE. Tuntuu, että se olen aina minä, joka kyselee ufojen kuulumisia, (miten meni TET, mitä teit eilen) ja onhan se kivaa, kulla miltä oikea sosiaaline elämä kuulostaa. Mutta en saa siitä itse mitään. Kukaan ei kysy miten  meni Nost3n ja Protron keikka tai oliko minulla kivaa Italiassa. Surullista, ja sellainen pahoittaa mieltä.
    Eikö ufoja vain kiinnosta? Vai teenkö jotakin väärin?
   Viime viikon perjantaina olin erityinen.. Mary pyysi minut Nost3n ja Protron keikalle ja oli ihan vatun hauskaa. Kiitos Mary!
    Tiedän kyllä olevana joskus ilekä, harkitsemanton ja itsekäs. Mutta, minullakin on oikeus olla erityinen.
   Ehkä joskus olen. Ehkä. toivon niin, sillä en kestä tämän kaltaista loppu elämää.


- Q-Ash

Ps. Tuo kappale on niiin ihana ja sopii täydellisesti minulle. kiitos Birdylle siitä. Kappale on surullinen. Sitten tulee toivo. Sitten sitä epäillään, ja lopulta kaikki murskautuu. Eli, saanko esitellä, MINUN elämäni.

 

3 kommenttia:

  1. Keikalla oli tosiaan oli aivan mieletöntä, kiitos itelles, että pääsit mukaa!! :DD Maaliskuussa uudestaan? + susta on muutenki tullu lähiaikoina mulle tosi hyvä ystävä ja on ollu ilo tutustua sun kaltaseen ufoon :D <3

    VastaaPoista
  2. oho raiskasin vahingossa OLI sanan. sori

    VastaaPoista