sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Koulukiusaaminen on oikeasti vakava asia - niin kaikki sanovat, mutta eivät silti tee mitään.

Niin, koulukiusaaminen on nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus. sitä tapahtuu kaikkialla, miten vain ja missä vain. On tönimistä ja hakkumista, lyömistä ja syrjintää. Mitä vain ja missä vain.
   Aika monet, kuten vaikkapa opettajat, puhuvat asiasta, yrittävät saada oppilaita heräämään miten vakava asia on... Silti, minunkin koulusani aika harva puuttuu. Se on harmi, sillä mielestäni asia on vakava.
    Minunkin kaveriporukassani on monia tyyppejä (Enkä näillä tyypeillä tarkoita ketään HT:n jäseniä, vaan niitä joita näen aika harvoin....) jotka eivät koskaan puutu koulukiusaaminseen. Kerran, kun yhtä meidän luokkalaista poikaa kiusattiin, nämä tyypit vain tuijottivat, käänsivät selkänsä ja pyörittelivät silmiään. EI koulukiusaajalle, vaan sille kiusatulle.
   Mutta, mielestäni koulukiusaaminen on ERITTÄIN MONIMUTKAINEN ASIA.Pieni haaste phapiirni kavereille. Olin suosittu, itsevaltias - oikea kuningatar, hauskaa seuraa, kiltti ja energinen JA ERITTÄIN ILKEÄ. Kun joku/jokin ei miellyttänyt minua, ei miellyttänyt ketään. Olin tavallaan itsekäs diktaattori joka raaksti ja vihasi, syrji jä syrjäytti. Jos en pitänyt jostakusta, kukaan ei pitänyt hänestä.
    Nykyään, kun ajattelin tuota pientä Q-Ashiä minua nolottaa, itkettää, surettaa ja naurattaa samaan aikaan. Sinänsä on hauskaa miten lapsellinen olin. Miten itsekäs, itserakas ja inhottava olin! Kerran, pakotin yhden tytön maistamaan lempiherkkuani, koska en halunut olla ainut joka tykkäsi.... Maksamakkarasta. Tyttö kävi itkemään , mutta painostukseni alaisena söi sen. Loppu tulos oli se, että hän piti siitä. Sinänsä se on hassua, miten typerä olin, mutta sinänsä minua inhottaa, että PAKOTIN hänet ja ITKETIN häntä.
   En silloin tiennyt  miten ilkeä olin. Mutta onko se puolustus? Voinko sanoa, että on pelotteluni, painostukseni ja diktatuuri-tyylini olivat anteeksiannettavia? En tietenkään aiheuttanut mitään lapsuuden-trauma juttuja, mutta olin ilkeä ja loukkasin monia. Jos joku kohtelisi minua samoin, kuin minä vanhoja kavereitani, en antaisi ihan heti anteeksi. Hyvä niin.
Mutta, tuossa alla on surullinen video koulukiusaamisesta. Tyttö, joka videossa esiintyy ja kertoo elämästään on tietääkseni thenyt itsemurhan. Kiitos kuuluu kiusaajille.

http://www.youtube.com/watch?v=0ocvs5kNDSs&feature=player_embedded

3 kommenttia: