Iholla.

Olen erittäin dramaattinen ihminen. Ihan oikeasti. Aina kun jotakin ikävää tapahtuu, teen asiasta suuremman ja kamalan asian kun se oikeasti on ja sitten lillun itsesäälissä. Ei siinä sinänsä mitään, nimittäin jälkeenpäin huomaan miten typerästä ja pienestä asiasta olin "kuolla".  Dramaattisuus on suuri osa luonnettani ja onhan se hassua...  ;) Minulle se on tapa selvitä tuskastani ja surustani.
    Toinen selvitymistapa minulle on huumori. Saatan sanoa koulussa, että mietin tätä matikan laskua samalla kun itkin itseäni uneen. Voi joko olla,  että olen mielestäni todella hauska tai sitten itkin itseni uneen.
   Huumori ja dramaattisuus ovat niin... Inhimillisiä tapoja selvitä kivusta. Huumori ja dramaattisuus ovat osa minua, joten kai ne ovat myös osa minun tapaani selvitellä asioitani. Joskus ihmiset (etenkin ne jotka LUULEVAT tuntevansa minut) kummaksuvat minun asennettani suruuni. Minkä minä sille voin jos kukaan ei huomaa pahaa oloani jos pidän pääni kiinni? Niin kukaan ei huomaa. Joten, eikö silloin ole OK jos vitsailen asiasta, saan itselleni paremman olon ja ihmiset huomaavat (jos huomaavat) suruni? No, minusta se on OK. Ja aion myös jatkaa.
   Mutta tuosta äskeisestä, tuo kommenttini " (etenkin ne jotka LUULEVAT tuntevansa minut)" kaipaa hieman suomennosta. Elikkä, monet ihmisten luulevat tuntevansa minut (hei äiti!) mutta eivät oikeastaan tunnekaan. He tuntevat sellaisen Q-Ashin joka on pirteä ja kiltti, kohtelias ja mukava opettajille mutta niin ei AINA ole. Tietysti olen sellainenkin, mutta olen myös erittäin surullinen, onneton, ilkeä, kostonhimoinen ja vihainen ihminen. Ne ihmiset jotka tuntevat nuo viimeiset kohdat minusta ja ovat tavanneet ne, todella tuntevat minut.
   Sanotaan vaikka, että nimeni on Q-Ash. Q-Ash on pirteä, kiltti ja mukava yms. Q-Ash on onnellinen ja iloinen kaikkien kaveri. Sitten, minulla on erittäin vahva sivupersoona joka hallitsee minua, nimetään Helvetica.
   Helvetica on erittäin ilkeä, kostonhimoinen ja muutenkin inhottava ihminen. Olen mielessäni melkein aina Helvetica, mutta annan hänen harvoin hallita käytöstäni koska tuhoaisin silloin kaiken mitä olen rakentanut. Ja monet uudet ystäväni pelästyisivät häntä. Sinänsä on hyvä, että Helvetica on piilossa, sillä välillä minuakin inhottaa hänen käytöksensä. Toisin, välillä tunteiteni piilottelu pilkkoo minut palasiksi ja lopulta tuhoaa minut kokonaan joten lopulta olen täysin tyhjä kammio. Dramaattista.
   

Pimeässäkin on valo, valo vain ei vielä loista.

Forever alone

Kun on kylmä ja pimeä, niin muutama kynttilä valaisee kotiin :)

 

Tiedän, että kuva on heilahtunut (ja pahasti) mutta minusta tämä kuva kuvaa jotakin rakastettavaa ;)

-Tajusin muuten juuri, että tämä oli ensimmäinen.. Öh, todellinen blogi tekstini. Siis, käsittelin juuri ensimmäistä kertaa oikeaa minua ja oikeaa kipu ani.